7.6 Turvetuotanto

Pohjavesialueilla tai niihin rajoittuva tai lähellä tapahtuva turvetuotanto voi heikentää pohjavesialueiden veden laatua ja alentaa pohjavedenkorkeutta. Ojituksen ulottuminen mineraalimaahan voi muuttaa pohjaveden virtaussuuntia tuotantoalueella ja sen ulkopuolella. Ojitus voi aiheuttaa myös pohjaveden purkautumista tuotantoalueelle. Lisääntyneellä pohjaveden purkautumisella voi olla vaikutusta pohjaveden pinnankorkeuteen ja se voi vähentää pohjaveden saatavuutta vedenhankinnassa ja vaikuttaa lähialueen kaivojen vedenpintoihin ja saatavaan vesimäärään sekä lähteisiin ja niiden luonnontilaisuuteen.

Pohjaveden virtaussuunnan muutokset voivat vaikuttaa myös pohjaveden laatuun, erityisesti ympäristöstä vettä keräävien pohjavesialueiden läheisyydessä. Myös kaukana pohjavesialueista sijaitsevat turvetuotantoalueet voivat vaikuttaa kaivoihin ja lähteisiin. Tuotantoalueelta tulevat vedet voivat joko suoraan tai laskuojan kautta heikentää pohjaveden laatua, mikäli ne pääsevät suotautumaan pohjaveteen. Tyypillisiä vaikutuksia ovat esimerkiksi rauta-, mangaani- tai humuspitoisuuden lisääntyminen. Humusaineksen hajoaminen pohjavedessä voi aiheuttaa muutoksia sen happi- sekä hapetus-pelkistys-olosuhteisiin, jolloin maaperässä normaaliolosuhteissa kiinteässä muodossa olevat rauta ja mangaani voivat muuttua liukoiseen muotoon.

Uusia turvetuotantoalueita ei saa perustaa tärkeälle (1-luokka) tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle (2-luokka) pohjavesialueelle (Ympäristöministeriö 2015).

Hämeessä on ympäristölupavelvollisia turvetuotantoalueita 15, joista viisi sijaitsee pohjavesialueen reunaosissa (Hartolan Isosuo, Forssan Letonsuo, Janakkalan Röyhynsuo, Hämeenlinnan ja Hattulan Väärälamminsuo sekä Hollolan Hirvisuo). Tuotanto on viime vuosina päättynyt seuraavilla pohjavesialueen reunaosissa sijaitsevilla turvetuotantoalueilla: Hartolan Jaakkolansuo, Heinolan Laviassuo, Janakkalan Roitonsuo ja Lopen Vähäojansuo.