10.7 Metsätalous

1-, 1E-, 2-, 2E- ja E-luokan pohjavesialueiden yhteispinta-alasta on 58 % metsäaluetta, jota on käytännössä kaikilla pohjavesialueilla. Taulukkoon 45 on poimittu ne pohjavesialueet, joissa lehti-, havu- ja sekametsäalueiden pinta-ala on yli 80 %.

Metsäalueilla pohjavettä voivat vaarantaa ojitukset, hakkuut, maanmuokkaus ja kantojen poisto. Myös lannoitteet ja torjunta-aineet hajoamistuotteineen saattavat aiheuttaa pohjavedelle haittaa. Niin ikään metsätyökoneiden ja palavien nesteiden varastojen polttoaine- ja öljypäästöt saattavat uhata pohjavettä.

Taulukko 45.  1-, 1E-, 2-, 2E- ja E-luokan pohjavesialueet, joilla CORINE-aineiston (2012) lehti-, havu- ja sekametsäalueiden pinta-ala on yli 80 %.

Ojitukset saattavat haitata pohjaveden määrää ja laatua. Määrä saattaa muuttua, jos ojat kaivetaan liian syviksi Määrä voi vaarantua myös, vaikka ojat eivät ulottuisi kivennäismaaperään. Paineellinen pohjavesi voi purkautua salpaavan maakerroksen läpi ojaan, minkä vuoksi pohjaveden pinnankorkeus laskee. Tällaiset olosuhteet voivat pohjavesialueella olla esimerkiksi pohjavesialueen reuna-alueella. Laatu voi vaarantua varsinkin, kun pohjaveden pinta on lähellä maanpintaa. Ojitukset voivat lisätä ravinteiden huuhtoutumista pohjaveteen. Ojitukset saattavat lisätä myös happea kuluttavan orgaanisen aineksen määrää pohjavedessä. 1-, 1E-, 2-, 2E- ja E-luokan pohjavesialueille ei suositella kunnostusojitusta, mikäli ojat joudutaan kaivamaan turvekerroksen alla olevaan kivennäismaakerrokseen alkuperäistä ojasyvyyttä syvemmäksi.

Hakkuut saattavat uhata pohjaveden määrää ja laatua. Ne muuttavat sade- ja sulamisvesien haihdunta- ja imeytymisolosuhteita. Karkearakeisissa maalajeissa pohjaveden pinta voi tämän vuoksi nousta. Hakkuut voivat myös kohottaa pohjaveden nitraattipitoisuutta. Metsän luontaisessa uudistamisessa nitraattia huuhtoutuu pohjaveteen vähemmän kuin metsän viljelyssä. Hakkuutähteet saattavat myös lisätä ravinneaineiden huuhtoutumista pohjavesialueella. Hakkuut voivat välillisesti vaikuttaa pohjaveden happamoitumiseen, kun puustoa poistettaessa poistuu neutralisoivia aineita.

Maanmuokkausmenetelmistä ojitus- ja naveromätästys saattavat aiheuttaa ongelmia pohjaveden määrälle ja laadulle. Ojitusmätästyksen tarkoitus on kuivattaa alue pysyvästi pohjaveden pinnankorkeutta laskemalla, kun taas naveromätästyksen tarkoitus on pelkkä pintavesien ohjaaminen. Ojitus- ja naveromätästys aiheuttavat myös suurimmat kiinto- ja ravinneainehuuhtoumat. 1-, 1E-, 2-, 2E- ja E-luokan pohjavesialueilla suositellaan vain kevennettyjä maanmuokkausta kuten kivennäismaan paljastavaa kevyttä laikutusta tai äestystä.

Myös kantojen nostolla on arvioitu olevan haitallisia vaikutuksia pohjaveden laatuun. Kantojen noston vaikutuksia ei tunneta, mutta niitä arvioidaan syntyvän, koska maanpinta rikotaan. 1-, 1E-, 2-, 2E- ja E-luokan pohjavesialueilla ei suositella kantojen nostoa. Lannoitukseen käytetään yleensä typpilannoitteita, joiden vaikutukset näkyvät yleensä kahden ensimmäisen vuoden aikana lannoituksen jälkeen. Lannoitus voi kohottaa pohjaveden typpipitoisuutta nitraatin muodossa. Sen sijaan pohjaveden fosforipitoisuus ei yleensä kasva, koska fosfaatti sitoutuu maaperän rauta- ja alumiiniyhdisteisiin. Lisäksi lannoitusvälit ovat yleensä useita vuosia, minkä vuoksi lannoitus ei aiheuta selkeitä muutoksia pohjaveden laatuun. 1-, 1E-, 2-, 2E- ja E-luokan pohjavesialueilla olevia alueita ei lannoiteta. Rikkakasvien torjuntaan käytetään useimmiten keinotekoisia orgaanisia yhdisteitä, mikä voi vaarantaa pohjaveden laatua. Torjunta-aineiden käyttö metsätaloudessa on viime vuosina ollut vähäistä. Ne ja niiden hajoamistuotteet voivat kuitenkin säilyä maaperässä ja pohjavedessä pitkään.

Öljyvuodot ja -päästöt voivat haitata pohjaveden laatua. Maaperään tai pohjaveteen päässyt öljy hajoaa kemiallisesti ja biologisesti hitaasti ja voi säilyä niissä vuosia.