3.2.5 Väestörakenne ja yhdyskunnat

Keski-Suomi on maan viidenneksi suurin maakunta, jonka väestömäärä vuonna 2019 oli 275 104. Maakunnan väestömäärä kääntyi laskuun vuonna 2017 alentuneen syntyvyyden ja maan sisäisen muuttotappion myötä. Positiivinen nettomaahanmuutto ei ole viime vuosina riittänyt ylläpitämään väestöä kasvussa. Väestökehitys vaihtelee huomattavasti kuntien välillä. Maakunnan keskuksen, Jyväskylän seudun, väestömäärä kasvaa maan kärkijoukoissa, kun taas muualla maakunnassa väestö vähenee. Väestön ikääntyminen koskettaa kaikkia kuntia, mutta eritahtisesti. Erityisesti keskusalueen ulkopuolella väestö on huomattavan ikääntynyttä.

Aluetyypeittäin tarkasteltuna Keski-Suomen väestöstä 54 % asuu kaupunkialueilla (Jyväskylän keskusalue ja sen välitön ympäristö). Maaseudun paikalliskeskuksissa – Jämsässä, Keuruulla, Laukaassa, Äänekoskella ja Saarijärvellä – asuu 14 % maakunnan väestöstä. Keski-Suomesta suurin osa on harvaan asuttua maaseutua, mutta näillä alueilla asuu vain 13 % väestöstä. Keski-Suomi on yksi maamme väestönkasvun maakunnista. Viime aikoina väestön lisäystä on hillinnyt maan sisäisen muuttovoiton hiipuminen, johon on osaltaan vaikuttanut maakunnan heikko työllisyyskehitys. Väestön kasvu perustuu enenevässä määrin maahanmuuttoon ja syntyvyyteen. Väestön kasvu jakaantuu epätasaisesti maakunnassa: vetovoimainen keskusseutu houkuttelee uusia asukkaita, kun taas muilla alueilla väestö vähenee. Myös ikärakenne vaihtelee. Erityisesti Jyväskylän seudun ulkopuolella ikääntyneen väestön osuus kasvaa nopeasti.

Maakunnan väestöstä noin 85 % on liittynyt vesijohtoverkostoon ja 82 % jätevesiviemäriin. Arviolta noin 40 000 asukasta asuu viemäriverkostojen ulkopuolella. Keski-Suomessa oli vuonna 2019 kesämökkejä yhteensä 35 994 kpl, mikä oli viidenneksi eniten Suomen maakunnista. Enemmän kesämökkejä oli vain Varsinais-Suomen, Etelä-Savon, Pirkanmaan ja Uudenmaan maakunnissa.