Hyppää sisältöön
eTPO - Toimenpideohjelma

16.2.7 Vesirakentaminen, säännöstely ja vesistökunnostukset

Vesienhoidon suunnittelun mukaisen vesistöjen kunnostamisen keskeisenä päämääränä on vesistöjen ekologisen tilan parantaminen. Vesistöjä kunnostetaan ja hoidetaan myös mm. vesi- ja rantaluonnon, virkistysmahdollisuuksien, kalakantojen ja arvokkaiden maisemien palauttamiseksi ja säilyttämiseksi. Jokien ja purojen kunnostuksessa tavoitteena on useimmiten palauttaa kaloille ja muille vesieliöille suotuisat olosuhteet virtapaikkoihin. Samoin pyritään ennallistamaan pienvesistöjä vesioloiltaan takaisin luonnonmukaisemmiksi.

Vesien tilan pysyvien tulosten saavuttamiseksi tulee tehdä toimenpiteitä sekä valuma-alueella että itse vesistössä. Tietyt kunnostustoimenpiteet (esim. keskivedenpinnan nosto) edellyttävät yleensä vesilain mukaista lupaa. Usein rehevien järvien ja lahtien kunnostuksessa on myös kysymys ns. sisäisen kuormituksen vähentämisestä. Tällöin hyvän tilan saavuttaminen edellyttää sekä ulkoisen että sisäisen kuormituksen vähentämistä. Kunnostuksilla voidaankin parantaa järvien ja jokien veden laatua ja elinympäristöjä pysyvästi vain, jos samalla huolehditaan ongelmia aiheuttavan sekä sisäisen että ulkoisen kuormituksen riittävästä vähentämisestä.

Vesilain mukaan vesien tilaan vaikuttaviin rakentamishankkeisiin tarvitaan ympäristölupaviraston lupa. Varsinais-Suomen ja Satakunnan toimenpideohjelma-alueen vesistöalueille on myönnetty aikojen kuluessa lukuisia lupia vesistön järjestelyyn, säännöstelyyn sekä patojen ja voimalaitosten rakentamiseen. Käytännössä kaikki viljelysalueiden läpi virtaavat joet on perattu kuivatuksen tehostamiseksi. Paimionjoki, Kiskonjoki, Eurajoki, Kokemäenjoki ja Karvianjoki ovat alueen merkittävimmin säännöstellyt jokivesistöt. Vesistörakentamista koskevat luvat ovat pääosin pysyviä. Hankkeiden lupapäätökset sisältävät tavallisesti velvoitteen tarkkailla toimenpiteen vaikutuksia vesien tilaan ja kalastoon. Säännöstelyä koskevat luvat ovat myös yleensä pysyviä, mutta niitä voidaan vesilain muutoksen mukaan tarvittaessa muuttaa esim. hydrologisten olosuhteiden tai vesistön käyttötarpeiden muuttuessa.

Istutukset ovat kalakantojen yleisin hoitomuoto. Merkittävä osuus istutuksista on velvoiteistutuksia, jotka on määrätty vesistön kuormittajalle, rakentajalle tai säännöstelijälle ympäristö- ja vesilain mukaisessa lupapäätöksessä. Velvoiteistutusten määrää tai kustannuksia ei ole arvioitu vesimuodostuma- tai toimenpideohjelmatasolla, vaan ne on esitetty yleisemmin alueemme vesienhoitosuunnitelmassa.

Kalojen ja muiden vesieliöiden vapaan liikkumisen turvaaminen on yksi vesienhoidon keskeisistä tavoitteista. Vesirakenteisiin liittyvät lisätoimenpiteet kohdistuvatkin yleensä olemassa olevien vanhojen vesistörakenteiden ekologisten haittojen vähentämiseen. Toimenpideohjelma-alueella on lukuisia vaellusesteitä, joilla on merkittävä vaikutus vesistöjen ekologiseen tilaan. Osa vesistörakenteista on huonokuntoisia ja tiedot niistä ja patojen turvallisuusriskeistä tulisi päivittää. Vesien ekologisen tilan kannalta useimmiten paras tapa vapaan liikkumisen turvaamiseen olisi poistaa vaelluseste vesistöstä. Erityisesti tarpeettomat ja vähäistä hyötyä tuottavat padot tulisi mahdollisuuksien mukaan purkaa. Esteen poistaminen ei ole kuitenkaan aina mahdollista, koska poistamisesta aiheutuu yleensä merkittävää haittaa padon käyttötarkoitukselle. Yleisin tapa esteellisyyden vähentämiseksi onkin kalankulkumahdollisuuden järjestäminen kalateiden avulla. Uusille padoille haettavissa luvissa otetaan kantaa mm. kalateiden rakentamisvaatimuksiin, mutta alueella on myös monia vanhoja patorakenteita, joihin tulisi rakentaa kalatiet tai muuttaa ne luonnonmukaisiksi pohjapadoiksi. Kalatalouden ja -ekologian kannalta pato, joka on täydellinen vaelluseste, estää yleensä kyseisen vesistön hyvän tilan saavuttamisen.

Varsinais-Suomen ja Satakunnan toimenpideohjelma-alueella ensisijaisia toimenpiteitä ovat kalojen kulkumahdollisuuksien parantaminen, habitaattikunnostukset ja muut ekologista tilaa parantavat toimenpiteet. Vesistöjen hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi alueella tulee lisäksi toteuttaa rehevöityneiden järvien ja merenlahtien kunnostamisia. Ensisijaisena ja vaikuttavimpina toimenpiteinä ovat valuma-alueella tehtävät toimet, toissijaisena itse vesialueella tehtävät kunnostustoimenpiteet. Vesistöissä tehtävät kunnostustoimenpiteet ovat kuitenkin välttämättömiä erityisesti sisäisestä kuormituksesta kärsivissä vesistöissä, joiden osalta pelkät valuma-alueella tehtävät toimenpiteet eivät riitä. Vesienhoidon suunnittelussa kunnostustoimenpiteiden arvioinnissa on pyritty tarkastelemaan vain kohteita, joissa kunnostustoimet parantavat ensisijaisesti vesistön ekologista tilaa, eikä pelkkää virkistyskäyttöarvoa tai muita käyttömahdollisuuksia.

Rehevöityneiden järvien kunnostukset

Toimenpideohjelma-alueen järvien tilaa heikentää ravinne-, humus- ja kiintoainekuormitus, joka on peräisin pääasiassa hajakuormituksesta, mutta joissakin tapauksissa myös pistekuormituksesta tai järven sisäisestä kuormituksesta. Aiemmin tehty järven vedenpinnan laskeminen esimerkiksi maatalouden tai tulvasuojelun tarpeiden vuoksi on monessa järvessä pahentanut rehevöitymishaittoja.

Rehevöityneiden järvien kunnostustoimenpiteet pyritään yleensä yhdistämään valuma-alueella tehtäviin ravinne- ja kiintoainekuormitusta vähentäviin toimenpiteisiin. Kunnostuksen onnistumisen kannalta riittävät toimenpiteet ulkoisen kuormituksen vähentämiseksi on tärkeä toteuttaa. Kunnostusmenetelminä käytetään yleisimmin ravintoketjukunnostusta, vesikasvien niittoa, ruoppausta, vedenpinnan nostamista, mutta myös fosforin kemiallista saostamista, alusveden poistamista, hapetusta, tilapäistä kuivattamista ja erilaisia sedimentin kemiallisia tai muita käsittelyjä on toteutettu.

Varsinais-Suomen ja Satakunnan toimenpideohjelma-alueella on kunnostustarvetta hyvin monessa vesistössä ja kunnostustoimenpiteitä myös toteutetaan alueella jo laajasti. Järvikunnostustoimenpiteet on kohdennettu ensisijaisesti järviin, joissa kunnostustoimenpiteiden tarve on suurin ja joissa tarvitaan erityisesti sisäistä kuormitusta vähentäviä toimenpiteitä, jotta hyvä ekologinen tila voitaisiin saavuttaa. Toimenpiteiden suunnittelussa on otettu huomioon myös Satavesi-ohjelman vesistöalueryhmiltä ja Varsinais-Suomen vesistökunnostusverkostolta saadut toimenpide-esitykset. Moneen järveen esitetään mm. ravintoketjukunnostusta. Hoitokalastuksen osalta tulee ottaa huomioon, että kalastuksen tulee olla tarpeeksi voimakasta ja pitkäjänteistä, jotta kalaston määrässä ja rakenteessa saadaan aikaiseksi toivottuja tuloksia. Alueella tulisikin edistää kaupallisen hoitokalastuksen mahdollisuuksia, sillä hoitokalastuksen tarve on alueen monessa vesistössä suuri ja hoitokalastusta on toistaiseksi toteutettu pääasiassa hankkeiden kautta, joka ei turvaa kalastuksen pitkäjänteisyyttä.

Suuren rehevöityneen järven kunnostus (pinta-ala yli 5 km2): Toimenpidettä esitetään toimenpideohjelma-alueella yhdeksälle järvelle. Kiskonjoen-Uskelanjoen-Halikonjoen suunnittelualueella järvet ovat Enäjärvi (Enäjärven länsiosa), Kiskon Kirkkojärvi ja Hirsijärvi. Enäjärvellä toimenpide koskee vesikasillisuuden niittoa (Uitsalmi) ja mahdollisesti olisi tarvetta myös ravintoketjukunnostukselle. Kirkkojärvellä toimenpide koskee ravintoketjukunnostusta ja vesikasvillisuuden niittoa, Hirsijärvellä padon säännöstelyrakenteiden kunnostusta, säännöstelyn kehittämistä ja tarpeen mukaan vesikasvillisuuden niittoa ja ravintoketjukunnostusta. Eurajoen-Lapinjoen-Sirppujoen suunnittelualueella toimenpide koskee Pyhäjärven hoitokalastusta ja Köyliönjärven ravintoketjunkunnostusta ja vesikasvillisuuden niittoa. Kokemäenjoen alaosan-Loimijoen suunnittelualueella kunnostusta esitetään Sääksjärvelle ja Karvianjoen suunnittelualueella Karvianjärvelle, Karhijärvelle ja Isojärvelle. Karvianjärven valuma-alueen hoitosuunnitelmassa (2020) on esitetty toimenpiteinä hoitokalastus, vesikasvillisuuden poistoa ja ruoppausta. Karhijärvellä ja Karvianjärvellä hoitokalastusta on jo toteutettu, mutta sitä tulisi jatkaa painokkaammin. Isojärvelle tulisi laatia tarkempi kunnostussuunnitelma ja toimenpiteet koskevat mm. ravintoketjukunnostusta ja vesikasvillisuuden niittoa.

Pienen rehevöityneen järven kunnostus (pinta-ala alle 5 km2): Toimenpidettä esitetään toimenpideohjelma-alueella 11 järvelle. Kiskonjoen-Uskelanjoen-Halikonjoen suunnittelualueella toimenpide koskee Ylisjärveä ja Halkjärveä. Ylisjärvellä on tarvetta toteuttaa mm. ravintoketjukunnostusta ja Halkjärvellä tulee ensin laatia tarkempi kunnostussuunnitelma. Paimionjoen-Aurajoen osa-alueella toimenpidettä esitetään Littoistenjärvelle, jossa on jo toteutettu kemikaalikäsittely, mutta kunnostustoimenpiteitä tulee edelleen jatkaa, mm. vesikasvillisuuden poistolla. Saaristomeren suunnittelualueella toimenpidettä esitetään Taattistenjärvelle, jossa tarvitaan ulkoisen kuormituksen vähentämisen lisäksi myös sisäisen kuormituksen vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä, mm. ravintoketjukunnostusta (vaatii tarkemman kunnostussuunnitelman). Eurajoen-Lapinjoen-Sirppujoen suunnittelualueella toimenpide kohdentuu Kaljasjärvelle ja Turajärvelle, joissa molemmissa tulee toteuttaa vesikasvillisuuden niittoa ja Kaljasjärvellä mahdollisesti myös ravintoketjukunnostusta (vaatii tarkemman suunnitelman). Karvianjoen suunnittelualueella toimenpidettä esitetään Kirkkojärvelle, Hirvijärvelle, Niemijärvelle, Itäjärvelle, ja Suomijärvelle. Niemijärvi, Itäjärvi ja Suomijärvi kuuluvat Natura-alueisiin, joissa tullaan HELMI-ohjelmassa toteuttamaan monipuolisesti kunnostustoimenpiteitä mm. vesialan lisäämistä ja Suomijärvellä mahdollisesti ravintoketjukunnostuksia. Kirkkojärven hoitosuunnitelmassa (2020) on esitetty toimenpiteinä vesikasvillisuuden poistoa ja ruoppauksia. Hirvijärvi on matala järvi, jossa tulee toteuttaa mm. vesikasvillisuuden niittoa.

Pienten rehevöityneiden järvien kunnostus (aluetoimenpide): Toimenpide on aluetoimenpide, joka kohdentuu vesimuodostumia pienempiin (alle 50 ha) järviin. Toimenpidettä esitetään Karvianjoen ja Eurajoen-Lapinjoen-Sirppujoen suunnittelualueille. Karvianjoen suunnittelualueella toimenpidetarpeita on mm. Karhoismajan reitin pienillä järvillä, joille osalle on jo laadittu kunnostussuunnitelmat. Eurajoen-Lapinjoen-Sirppujoen suunnittelualueella toimenpide kohdistuu erityisesti Rauman kaakkoisalueen ja Uudenkaupungin alueen pienille järville, joissa on ulkoisen kuormituksen vähentämisen lisäksi tarve toteuttaa myös kunnostustoimenpiteitä itse järvissä.

Rehevöityneiden merenlahtien kunnostukset

Toimenpideohjelma-alueen rannikkovesien tilaa heikentää ravinnekuormitus, mutta paikallisesti myös humus- ja kiintoainekuormituksella voi olla haitallisia vaikutuksia, varsinkin sisäsaaristossa. Merenlahtien tilaa heikentää myös monet hydro-morfologiset muutokset, kuten lahtien patoaminen tai virtausten muuttuminen eri rakenteiden vuoksi. Erityisesti fladojen ja kluuvien suuaukkojen ruoppaukset ja erilaiset pengertiet ovat muuttaneet kyseisten vesistöjen fyysistä tilaa.

Rehevöitymisestä kärsivien merenlahtien kunnostuksessa voidaan käyttää samoja toimenpiteitä kuin rehevissä järvissä. Kunnostustoimenpiteiden todellinen vaikutus merenlahtien ekologiseen tilaan on kuitenkin epävarma ja niiden vaikutusten viive voi olla pidempi. Mikäli merenlahden kunnostukseen liittyy linnuston elinolojen parantamista, toimenpiteenä voi olla myös vesikasvillisuuden niittoja riittävien avovesialueiden luomiseksi. Erityisesti merenlahden kunnostukseen voi liittyä myös virtausten muuttaminen tai veden vaihtuvuuden parantaminen muilla keinoin. Sisäisen kuormituksen vähentämiseen merialueella ei ole vielä tarjolla kustannustehokkaita toimenpiteitä. Niitä on pyritty selvittämään eri hankkeissa, mm. Seabased-hankkeessa (https://seabasedmeasures.eu/). Fladojen, kluuvien ja sulkeutuneiden merenlahtien kunnostuksilla, esim. suuaukkojen ennallistamisella ja erilaisten kalojen vaellusesteiden poistamisella voidaan parantaa myös kalaston lisääntymisalueiden tilaa.

Rehevöityneiden merenlahtien kunnostuksia esitetään toteutettavaksi toimenpideohjelma-alueella 37 rannikkovesimuodostumassa, jotka sijaitsevat pääasiassa rannikon läheisillä alueilla sisä- ja välisaaristossa. Näistä yli puolet (22 vesimuodostumaa) sijaitsee Saaristomeren alueella. Kunnostukset kohdistuvat suoraan merenlahteen ja niiden tavoitteena on vähentää merenlahteen päätyvästä kuormituksesta aiheutuvia rehevyys- ja liettymishaittoja sekä sisäistä kuormitusta. Kunnostustoimenpiteet pyritään aloittamaan vasta kun kohteessa on toteutettu tai tullaan toteuttamaan kunnostuksen onnistumisen kannalta riittävät toimenpiteet ulkoisen kuormituksen vähentämiseksi. Suositeltavaa onkin toteuttaa rehevöityneiden merenlahtien kunnostukset osana laajempaa valuma-aluekunnostusta. Jokaisessa vesimuodostumassa toimenpide sisältää sekä suunnittelun että toteutuksen.

Virtavesien elinympäristökunnostukset

Virtavesien elinympäristökunnostukset painottuvat hyvää huonommassa tilassa oleville vesistöalueille sekä vesistöalueille, joissa rakenteellisilla kunnostuksilla voidaan parantaa vesistöjen ekologista tilaa. Pääasiallisia kunnostusmenetelmiä ovat syvyys- ja virtausolosuhteiden monipuolistaminen kynnysten, syvänteiden ja kiveämisen avulla, kutusoraikkojen ja poikaskivikoiden määrän lisääminen, liettymien poistaminen, kuivilleen jääneiden uomanosien vesittäminen ja rantavyöhykekunnostukset. Tulvasuojelluilla jokiosuuksilla käytettäviä kunnostusmenetelmiä ovat suoristetun rantaviivan monimuotoistaminen, suvantoalueiden leventäminen, rantasuojauksien poistaminen tai muuttaminen luonnonmukaisiksi sekä penkereiden poistaminen tai siirtäminen kauemmaksi rantaviivasta.

Purokunnostuksissa menetelmät ovat pääosin samoja kuin jokivesissä. Liettymien poiston tarve on purovesissä usein suuri. Purokunnostuksissa käytetään myös enemmän puurakenteita, jotka monimuotoistavat uomaa ja puhdistavat puron pohjaa hienosta aineksesta. Elinympäristökunnostukset -toimenpide sisältää myös rumpujen ja siltarakenteiden aiheuttaman esteellisyyden vähentämisen, kuten rummun alapuolisen vedenpinnan noston kivikynnyksin sekä rummun suu- ja lähestymisalueiden raivaukset tai rumpujen uusimiset.

Joen elinympäristökunnostus (valuma-alue yli 100 km2): Toimenpidettä esitetään yhteensä 20 jokimuodostumaan. Näistä kohteista suurimmissa osassa on jo suunnitelmat valmiina tai valmistumassa ja kaudelle 2022–2027 esitetään suunnitelmien mukaista toteutusta. Kiskonjoen-Uskelanjoen- Halikonjoen suunnittelualueella kohteet ovat Kiskonjoki, Uskelanjoki (Nokankoski ja Illinkoski-Pitkäkoski, Pitkäkosken kunnostukseen sisältyy myös padon vaellusesteellisyyden poisto) ja Halikonjoki (pääuoman lisäksi myös sivu-uomat, esim. Kuusjoki). Paimionjoen-Aurajoen suunnittelualueella Aurajoen Vierunkoski ja Vakka-Suomen suunnittelualueella Hirvijoki ja sen sivu-uomat, Mynäjoen yläosa ja sen sivu-uomat sekä Laajoki ja sen sivu-uomat. Eurajoen-Lapinjoen-Sirppujoen suunnittelualueella kohteet ovat Eurajoen yläosa (mm. Kauttuankoski, Kirkkosillankoski), Eurajoen alaosa, Lapinjoki (alaosa) ja Ihodenjoki. Kokemäenjoen alaosa-Loimijoen suunnittelualueella Kokemäenjoen alaosa (siian kutu- ja elinympäristökunnostukset), Kojonjoki, Loimijoki (alaosan kunnostushanke sisältää 7 koskea + Mommolankosken padon luonnonmukaistamisen), Sävijoki (Kotakoski) ja Mouhijoki (Mouhijärven ja kuivatetun Marjajärven välinen alue). Karvianjoen suunnittelualueella Noormarkunjoki-Oravajoki (sisältää 16 koskea), Eteläjoki (5 koskea), Tuorijoki (Merikarvianjoen kalataloudelliseen kunnostukseen sisältyvä osakohde) ja Nummijoki (Nummikoski).

Puron elinympäristökunnostus (valuma-alue alle 100 km2): Toimenpidettä esitetään 3 jokimuodostumaan. Kohteet ovat Kiskonjoen-Uskelanjoen-Halikonjoen suunnittelualueella Hitolanjoki, Eurajoen-Lapinjoen-Sirppujoen suunnittelualueella Pyhäjoki ja Karvianjoen suunnittelualueella Pukanluoma. Hitolanjoen ja Pukanluoman alueella on jo toteutettu kunnostuksia ja niitä tulee edelleen jatkaa kaudella 2022–2027. Toimenpideohjelma-alueella on monia kunnostusta vaativia purokohteita ja tämän toimenpiteen alle on voitu sisällyttää vain ne, jotka on vesienhoidossa rajattu vesimuodostumiksi. Muita purokunnostustarpeita on sisällytetty osittain joen elinympäristökunnostuksiin (edellinen toimenpide), joissa esitetyt toimenpiteet sisältävät usein myös sivu- ja latvapurojen kunnostukset sekä aluemuotoiseen pienten virtavesien elinympäristökunnostustoimenpiteeseen (alla). Lisäksi alueella on paljon kunnostustarpeita myös monissa pienvesissä kuten noroissa ja lähteissä.

Pienten virtavesien elinympäristökunnostus (aluetoimenpide): Toimenpide on alueellinen toimenpide, joka kohdentuu vesimuodostumia pienempiin virtavesiin. Toimenpide sisältää kaikkiaan 25 kohdetta. Kiskonjoen-Uskelanjoen-Halikonjoen osa-alueella toimenpide koskee Perniönjoen sivu-uomia, Kiskonjoen valuma-alueella Kirkkojärven yläpuolisia latva- ja sivupuroja (Kurkelanjoki, Varesjoki, Aneriojoki, Kärkelänjoki) sekä Myllyjoki ja Purilanjoki. Paimionjoen-Aurajoen suunnittelualueella kunnostuskohteita on useita mm. Aurajoen latva- ja sivupurot, Kuninkoja, Paimion Vähäjoki ja Karhunoja, Someron Vesanoja ja Kairajärven laskuoja. Eurajoen-Lapinjoen-Sirppujoen suunnittelualueella kohteita ovat Ahmasoja, Ruonoja, Järvioja, Raakkunoja, Raumanjoki ja Rauman Pitkäjärvenoja. Kokemäenjoen alaosa-Loimijoen suunnittelualueella toimenpide koskee Joutsijokea ja sen sivu-uomia (mm. Kissainoja, Juupajoki, Ahmauksenoja), Pitkäjärvenojaa sekä Hanhijokea ja sen sivu-uomia. Karvianjoen suunnittelualueella toimenpide koskee Karvianjoen sivu-uomia.

Kalankulkua helpottavat toimenpiteet

Toimenpiteellä tarkoitetaan esimerkiksi luonnonmukaisia ohitusuomia, kalateitä ja muita kalankulkua helpottavia rakenteita sekä vaellusesteiden poistoja. Toimenpiteisiin liittyy usein myös virtavesien elinympäristökunnostamiseen tai säännöstelykäytännön kehittämiseen liittyviä toimenpiteitä. Kalankulkua helpottavia toimenpiteitä esitetään Varsinais-Suomen ja Satakunnan toimenpideohjelma-alueella vuosille 2022–2027 yhteensä 47 kpl. Näistä yksi kohdistuu putouskorkeudeltaan alle 1 metrin esteisiin, 42 kpl 1–5 metrin esteisiin ja neljä yli 5 metrin esteisiin. Valtaosa toimenpiteistä kohdistuu siis putouskorkeudeltaan alle 5 metrin esteisiin. Toimenpiteet on kohdistettu vaellusesteisiin, jotka muodostavat totaalisen nousuesteen vesimuodostumassa. Näiden lisäksi toimenpideohjelma-alueella on paljon erilaisia vaellusesteitä pienemmissä vesistöissä sekä osittaisia ja kulkua haittaavia esteitä myös isommissa vesimuodostumissa. Osassa esitetyistä toimenpidekohteista suunnitelmat ovat jo valmiina tai valmistumassa ja toimenpide sisältää toteutuksen vuosina 2022–2027, ja osassa kohteista toimenpide sisältää sekä suunnitelman että toteutuksen.

Kiskonjoen-Uskelanjoen-Halikonjoen suunnittelualueelle kohteet ovat Varesjoen keskiosan Koskenrannan pato, Mommolankosken kalatie (Toijanjoki), Holstenkosken kalatie (Aneriojoki), Pytönkosken pato (Asteljoki), Koskenpään ja Puostin padot (Huitinjoki), Halikonjoen Häntälän kalatie ja Sauvonjoen Haaviston myllypadon kalatie. Paimionjoen-Aurajoen suunnittelualueelle kohteet ovat Paimionjoen yläosan Hovirinnankosken säännöstelypadon muuttaminen luonnonmukaiseksi pohjapadoksi (sisältää myös Rautelankosken kunnostuksen ja Painion luusuan pohjapadon rakentamisen) ja Paimionjoen keskiosan Rounankosken pato. Aurajoen vesistöalueella kohteet ovat Koskelankosken pato (Aurajoen yläosa), Halistenkosken kalatien parantaminen (Aurajoen ala- ja keskiosa), Jalkalankosken ja Ellistenkosken padot (Kaulajoki), Prunkkalankosken pato (Järvijoki), Maarian altaan kalatie ja Savijoen Myllykylän (Kärpijoenkoski) pato. Lisäksi toimenpide sisältää Raisionjoen säännöstelypatojen ja muiden nousuesteiden muuttamisen pohjapadoiksi ja luonnonmukaisiksi koskialueiksi (5 kpl). Vakka-Suomen suunnittelualueen kohteet ovat Laajoen Korvensuunkosken padon kalatie ja Hirvijoen Kirkonkosken/Pyykosken pato.

Eurajoen-Lapinjoen-Sirppujoen suunnittelualueella kohteet ovat Kauttuankosken ja Eurakosken kalatiet (Eurajoen yläosa), Harolankosken ja Tuiskulan (Hyyrykoski) padot (Köyliönjoki) sekä Lapinjoessa Lapinkosken voimalaitoksen kalatie ja Huiskonkosken säännöstelypato (samassa luvassa myös muita patorakenteita, jotka merkittäviä vaellusesteitä, yhteensä 3 kpl). Kokemäenjoen alaosa-Loimijoen suunnittelualueella kohteet ovat Putajan ja Jaaran kalatiet (Kourajoki, Leppijoki) ja Kotakosken pato (Sävijoki). Karvianjoen suunnittelualueen kohteet ovat Hanhijoen/Oravajoen padon kalatie (Noormarkunjoki/Oravajoki), Sahakosken alakynnyksen ja Sahakosken padon kalatiet (Eteläjoki), Laurin padon, Pomarkun Kyläkosken ja Riuttansalmen säännöstelypadon kalatiet (Pomarkunjoki), Niemijärven pato (Otamonjoki/Siikaisjoki), Susikosken pato (Susikoski), Karhijärven säännöstelypato sekä Karvianjoen yläosassa Vatajankosken ja Jyllinkosken voimalaitospadot ja Kantinkosken vanha voimalaitospato. Näistä Eteläjoen ja Noormarkunjoen/Oravajoen kalatiet kuuluvat kalatiestrategian kärkikohteisiin.

Säännöstelykäytännön kehittäminen

Toimenpidettä esitetään Paimionjoen-Aurajoen suunnittelualueella Paimionjoen alaosaan. Askalan voimalaitoksen osalta on käynnistymässä ympäristövirtaaman parantamiseen liittyvä selvitys. Voimalaitoksella on myös kalatievelvoite. Ympäristövirtaamalla tarkoitetaan riittävän virtaaman järjestämistä joen ekosysteemin turvaamiseksi tai palauttamiseksi mahdollisimman luonnonmukaiseksi. Säännöstelykäytännön kehittämistä esitetään myös Kokemäenjoen alaosan- Loimijoen suunnittelualueelle, jossa toimenpide sisältää Kiikoisjärven ja Mouhijärven säännöstelykäytännön kehittämisen.

Vesirakentamisen haittojen vähentäminen

Toimenpiteellä pyritään vähentämään hydro-morfologisia muutoksia ja niihin kuuluvat sekä rakentamisen aikaisen haitan vähentäminen kuin jo tehtyjen rakenteiden muuttaminen. Toimenpidettä esitetään toimenpideohjelma-alueella vain rannikkovesimuodostumiin (4 kpl), joissa hydro-morfologisen tilan parantamistarve on aiheutunut lähinnä pienvenesatamien ja veneväylien ruoppauksista, rantojen pengerryksistä ja joihin on kohdistunut paljon pienruoppauksia.

Erityisalueiksi nimettyjen Natura-alueiden kunnostus

Erityisalueiksi nimettyjen Natura-alueiden kunnostustoimenpiteiden pääasiallinen tarkoitus on alueen suojeluarvojen ylläpitäminen tai parantaminen siten, että ne edistävät myös vesienhoidon tavoitteita. Lintuvesillä riittävien avovesialueiden luominen voi olla keskeinen toimenpide. Jos rahoitus tulee maa- tai metsätalouden rahoitusjärjestelmistä, ovat toimenpiteet sisällytetty niihin sektoreihin. 

Natura-alueiden kunnostustoimenpiteet ovat pääasiassa lintuvesikunnostuksia, joissa pyritään palauttamaan avovettä pahasti umpeenkasvaneille kohteille. Keskeisimpiä kunnostusmenetelmiä ovat vedenpinnan nostaminen eli vesitilavuuden lisääminen pohjapadon avulla, allikoiden kaivaminen ruoppaamalla ja ilmaversoisen vesikasvillisuuden niitto muutamana kesänä peräkkäin. Kaivamisen yhteydessä tehdään erillisiä pesimäsaarekkeita. Lisäksi kunnostetaan lintuvesiin liittyviä rantaniittyjä raivaamalla puustoa ja pensaikkoa, niittämällä sekä laidunnuksella. Lintuvesikunnostusten tavoitteena on estää hyvin rehevien vesialueiden lopullinen umpeenkasvu ja säilyttää olosuhteet sopivina eri lintulajeille.

Erityisalueiksi nimettyjen Natura-alueiden kunnostuksia esitetään toimenpideohjelma-alueella kolmeen vesimuodostumaan. Näistä kaksi (Omenojärvi ja Saarenjärvi) sijaitsee Kiskonjoen-Uskelanjoen-Halikonjoen suunnittelualueella ja yksi (Inhottujärvi) Karvianjoen suunnittelualueella. Näissä kaikissa kohteissa tullaan toteuttamaan HELMI-ohjelmassa kunnostustoimenpiteitä ja tarkemmat kohdesuunnitelmat ovat valmisteilla. Omenojärvellä toimenpiteet ovat mm. hoitokalastus ja Saarenjärvellä vesialan lisääminen mm. niittojen avulla. Lisäksi Saarenjärvelle on valmistunut perkaussuunnitelma, jonka tarkoituksena on avata ja ylläpitää kalojen kulkureitti läpi järven. Inhottujärvellä toimenpiteinä mm. vesikasvillisuudet niitot ja ruoppaukset.

Vesirakentamisen, säännöstelyn ja vesistökunnostusten toimenpiteiden kustannukset on laskettu sektorikohtaisessa suunnitteluoppaassa esitettyjen yksikkökustannusten perusteella, mikäli käytettävissä ei ole ollut tarkempia arvioita toimenpidekohtaisista kustannuksista.  Varsinais-Suomen ja Satakunnan toimenpideohjelma-alueella vesirakentamisen, säännöstelyn ja vesistökunnostusten investointikustannukset kaudella 2022–2027 ovat noin 20 milj. € ja käyttö- ja ylläpitokustannukset 750 000 € vuodessa. Toimenpiteiden vuosikustannukset ovat noin 2,2 milj. €. Toimenpideohjelma-alueelle esitettävät vesirakentamista, säännöstelyä ja vesistökunnostuksia koskevat toimenpiteet vuosille 2022–2027 on esitetty taulukossa 16.9 suunnittelualueittain. Kaikki tämän sektorin toimenpiteet ovat täydentäviä toimenpiteitä.

Taulukko 16.9. Vesirakentamisen, säännöstelyn ja vesistökunnostusten toimenpiteiden määrät, investointikustannukset, käyttö- ja ylläpitokustannukset ja vuosikustannus suunnittelualueittain vuosille 2022–2027.

Toimenpide (yksikkö)

Määrä

Investoinnit vuosina 2022–2027 (1000 €)

Vuotuiset käyttö- ja ylläpitokustannukset (1000 €)

Vuosikustannus (1000 €)

Suuren rehevöityneen järven kunnostus (vesimuodostumien lkm)

 

 

 

 

   Kiskonjoki-Uskelanjoki-Halikonjoki

3

343

30

54

   Eurajoki-Lapinjoki-Sirppujoki

2

187

336

349

   Kokemäenjoen alaosa - Loimijoki

1

500

67

102

   Karvianjoki

3

1 169

156

238

Pienen rehevöityneen järven kunnostus (vesimuodostumien lkm)

 

 

 

 

   Kiskonjoki-Uskelanjoki-Halikonjoki

2

110

10

18

   Paimionjoki-Aurajoki

1

60

5

9

   Saaristomeri

1

60

5

9

   Eurajoki-Lapinjoki-Sirppujoki

2

110

10

18

   Karvianjoki

5

250

25

43

Pienten rehevöityneiden järvien kunnostus (aluetoimenpide) (kohteiden lkm)

 

 

 

 

   Eurajoki-Lapinjoki-Sirppujoki

5

250

25

43

   Karvianjoki

5

250

25

43

Rehevöityneen merenlahden kunnostus (vesimuodostumien lkm)

 

 

 

 

   Saaristomeri

22

5 500

-

387

   Eurajoki-Lapinjoki-Sirppujoki

8

2 000

-

141

   Kokemäenjoen alaosa - Loimijoki

4

1 000

-

70

   Karvianjoki

3

750

-

53

Joen elinympäristökunnostus (vesimuodostumien lkm)

 

 

 

 

   Kiskonjoki-Uskelanjoki-Halikonjoki

3

120

-

8

   Paimionjoki-Aurajoki

1

30

-

2

   Vakka-Suomi

3

150

-

11

   Eurajoki-Lapinjoki-Sirppujoki

4

195

-

14

   Kokemäenjoen alaosa - Loimijoki

5

724

11

62

   Karvianjoki

4

258

2

20

Puron elinympäristökunnostus (vesimuodostumien lkm)

 

 

 

 

   Kiskonjoki-Uskelanjoki-Halikonjoki

1

30

-

2

   Eurajoki-Lapinjoki-Sirppujoki

1

30

-

2

   Karvianjoki

1

30

-

2

Pienten virtavesien elinympäristökunnostus (aluetoimenpide) (kohteiden lkm)

 

 

 

 

   Kiskonjoki-Uskelanjoki-Halikonjoki

7

225

-

16

   Paimionjoki-Aurajoki

6

90

-

6

   Eurajoki-Lapinjoki-Sirppujoki

6

66

-

5

   Kokemäenjoen alaosa - Loimijoki

5

132

-

9

   Karvianjoki

1

60

-

4

Kalankulkua helpottavat toimenpiteet (rakenteiden km)

 

 

 

 

   Kiskonjoki-Uskelanjoki-Halikonjoki

8

360

-

25

   Paimionjoki-Aurajoki

14

1 865

-

131

   Vakka-Suomi

2

140

-

10

   Eurajoki-Lapinjoki-Sirppujoki

8

510

-

36

   Kokemäenjoen alaosa - Loimijoki

3

410

12

41

   Karvianjoki

12

1 565

-

110

Säännöstelykäytännön kehittäminen (vesimuodostumien lkm)

 

 

 

 

   Paimionjoki-Aurajoki

1

20

-

1

   Kokemäenjoen alaosa - Loimijoki

1

120

-

8

Vesirakentamisen haittojen vähentäminen järvi- ja rannikkovesimuodostumissa (vesimuodostumien lkm)

 

 

 

 

   Saaristomeri

2

-

-

-

   Eurajoki-Lapinjoki-Sirppujoki

1

-

-

-

   Kokemäenjoen alaosa - Loimijoki

1

-

-

-

Erityisalueiksi nimettyjen Natura-alueiden kunnostus (vesimuodostumien lkm)

 

 

 

 

   Kiskonjoki-Uskelanjoki-Halikonjoki

2

166

11

22

   Karvianjoki

1

244

20

38

Yhteensä

 

20 079

750

2 162

 

Ohjauskeinot

Vesienhoidon sektorikohtaiset ohjauskeinot kaudelle 2022–2027 sekä ohjauskeinojen toteuttamisen vastuu- ja yhteistyötahot on esitetty tarkemmin Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitosuunnitelmassa vuosille 2022–2027 sekä sektorikohtaisissa suunnitteluoppaissa.

 Vesirakentamisen, säännöstelyn ja vesistökunnostusten vesienhoidon ohjauskeinot kaudella 2022–2027:

  • Toteutetaan kansallista kalatiestrategiaa.
  • Tarkistetaan vesilainsäädäntöä vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi.
  • Kehitetään järvisäännöstelykäytäntöjä sekä ympäristö- ja ekologisen virtaaman arviointimenetelmiä ja sovelletaan niitä kaikilla vesienhoitoalueilla.
  • Toteutetaan pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategiaa.
  • Toteutetaan kansallista vesien kunnostusstrategiaa.
  • Selvitetään arvokkaiden vesi- ja rantaluontotyyppien suojelua koskevien säädösten tarkistamistarvetta luonnonsuojelu-, vesi- ja metsälainsäädäntöä kehitettäessä.
  • Parannetaan edellytyksiä valuma-alueen vedenpidätyskyvyn parantamiseen
  • Vesistökunnostusten rahoitusmahdollisuuksien monipuolistaminen.
  • Omaehtoisen kunnostustoiminnan ja alueellisten toimijaverkostojen tukeminen sekä koulutuksien järjestäminen.
  • Kehitetään kunnostusmenetelmiä ja eri menetelmien vaikuttavuuden, tehokkuuden ja pysyvyyden seurantaa.
  • Selvitetään vesienhoitoalueittain vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden saastuttamien sedimenttien kunnostamistarvetta ja mahdollisuuksia.
  • Kehitetään luontopohjaisia ratkaisuja vesirakentamisessa.
  • Ohjeistetaan ja kehitetään pienruoppausten hallintaa ja tarvittaessa siihen liittyvää säätelyä sekä vesien- että merenhoidon tarpeisiin.
  • Alueellisena ohjauskeinona toteutetaan valuma-aluetasoinen Lapväärtin-Isojoen vesivisio sekä jatketaan Kokemäenjoen vesivision 2050 toteuttamista.

Toimenpiteiden toteutus- ja seurantavastuut

Vesistöjen rakentamiseen, säännöstelyyn ja kunnostukseen liittyvien vesienhoitotoimenpiteiden toteuttamisvastuuta on usein vaikea kohdistaa yksittäiseen toimijaan silloin kun ei ole kysymys luvanvaraisesta hankkeesta. Rakentamis- ja säännöstelyhankkeissa luvanhakija on velvoitettu vastaamaan haittoja ehkäisevistä toimista lupaan sisältyvien määräysten osoittamalla tavalla. Luvanhaltijan rooli on keskeinen myös säännöstelyjen kehittämisessä ja vanhoihin rakentamishankkeisiin liittyvissä kunnostusluonteisissa toimissa. Usein valtio on ollut osaksi tai kokonaan aiemmin toteutettujen hankkeiden suunnittelija, toteuttaja tai rahoittaja. Toiminnanharjoittajilta odotetaan edelleen merkittävää vesienhoitopanosta, mikä edellyttää jatkossakin yhteistyötä viranomaisten ja toiminnanharjoittajien välillä.

Kalan kulun edistämiseksi on keskeistä pyrkiä suunnittelemaan ja toimeenpanemaan hankkeita eri tahojen yhteistyönä. Ellei se ole mahdollista, voidaan vaelluskalojen palauttamisen kannalta merkittävissä kohteissa harkita hankkeen viemistä eteenpäin hakemuksella vesilain mukaisessa menettelyssä. Tällöin lupaviranomainen tutkii hankkeen toteuttamisen edellytykset kalatalousvelvoitetta muuttamalla tai tarkistamalla. Useat kalatiehankkeet vaativat joka tapauksessa vesilain mukaisen luvan taikka olemassa olevan luvan muuttamisen. 

Valtion lisäksi kunnostustoimien rahoittamiseen ja toteuttamiseen ovat osallistuneet myös EU, kunnat, yritykset, säätiöt, vesialueiden omistajat ja yksityiset vesien käyttäjät. Etenkin pienten kunnostusten vireillepanossa, suunnittelussa ja toteutuksessa ranta-asukkailla ja muilla vesien käyttäjillä on merkittävä rooli. Aivan pienimpiä kohteita lukuun ottamatta he organisoituvat yleensä esim. osakaskuntien, kalatalousalueiden, järvi- ja virtavesiyhdistysten tai kyläyhdistysten puitteissa. Suurimmissa kohteissa voidaan perustaa järven suojelusta tai hoidosta vastaava erillinen organisaatio kuten säätiö, neuvottelukunta tai suojelurahasto.

Valtion rahoituksen ja valtakunnallisten ohjauskeinojen kehittäminen on ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön vastuulla. Energiantuotantoon liittyvät vesienhoitotoimet saattavat vaatia myös työ- ja elinkeinoministeriön ohjausta ja vastuunkantoa.

ELY-keskus seuraa alueellaan toimenpiteiden toteutusta. Toimenpiteiden toteutuksen seurannan apuna käytetään ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmän Vesistötyöt -osatietojärjestelmää (VESTY). Kalankulkua helpottavat VESTY-järjestelmään kirjatut toimenpiteet vastaavat hyvin vesienhoidon toimenpiteitä. Virtavesien elinympäristökunnostusten osalta VESTY-järjestelmään kirjataan kunnostetut virtapaikat ja poistetut vaellusesteet.